Herkkuja

Onpas edellisestä postauksesta taas

vierähtänyt tovi, pahoitteluni!

Mihin tämä aika muka kuluu?

 

Viimeisen viikon aikana olen vihdoin

päässyt testailemaan äitienpäiväksi

saamastani Kinuskikissan kirjasta

ohjeita. Sopii hyvin teemaan,

kun on aloittanut juuri (taas)

herkuttoman ja terveellisemmän

elämän..

 

Ensimmäiseksi testiin pääsivät

tominot. Halusin leipoa jotain hyvää

Suomeen palanneen ystäväni

juhlistamiseksi.

Nimestä voi jo päätellä mistä

kaupan hyllystä löytyvästä

keksistä pikkuleivät ovat saaneet

inspiraationsa.

 

Herkullisia kyllä olivat ja maku vain parani

kun jaksoi päivän verran odotuttaa

näitä jääkaapissa.

Kaakaokeksin välissä on ihanaa

vaniljakiisseliä ja päälle olisi

pitänyt vielä väkertää pikeerillä

koristeluita, mutta siinä vaiheessa

sokerihammasta alkoi jo turhan paljon

kolottaa. Seuraavalla kerralla ja

paremmalla ajalla sitten..

 

Tänään oli vuorossa Toscan kruunu eli

ihanan pehmeä, kardemummalla ryyditetty

kakkupohja, kuorrutteena

kinuskia mantelilastuilla ja vielä

vaniljakreemiä päälle, superiso

MAISKIS!

Sopivan makeaa, niin ettei kerralla

kyllä useampaa palaa viitsi syödä.

Mukavan nopea ja helppo valmistaa.

Kinuski on vaan niin

HY-VÄÄ!

 

Jos huomiset vieraat ovat tarpeeksi

ajoissa liikkeellä, niin tästä

riittää ehkä vielä teillekin..

Molemmat reseptit löytyvät siis tästä

kirjasta.

Asuntomessuilua

Kävin viikonloppuna ensimmäistä

kertaa ikinä asuntomessuilla.

Kyllähän siellä askelia tuli,

mutta myös ideoita jäi roppakaupalla

muhimaan takaraivoon.

 

Ihan ehdoton suosikkini kohteista oli

Maja.

 

 

 Upean lehtikuusiverhoilun alta

löytyy Lammi-kivitalo.

Ajan myötä ulkoverhoilu harmaantuu

kauniisti, joten talon ulkomuoto

elää asukkaiden mukana.

Tarkemmat speksit löydätte Dekosta,

jossa on virallinen sisustusluettelo kohteista.

Sisältä talo oli myös upea eivätkä

mitkään kuvat (varsinkaan nämä

minun kiireessä ja tungoksessa

puhelimella räpsimät) pysty

välittämään mielettömän hienoa

tunnelmaa joka talossa vallitsee.

 

Kodinhoitohuone, vaikkei sitä heti uskoisi.

Vanhempien makuuhuoneeseen oli sijoitettu

matala ikkuna lattiatasoon,

niin että sängystä näkee suoraan ihanan

männynrunkomaiseman. 

 Sekä lastenhuoneiden sängyt että tämä

takkahuonesyvennyksen sohva oli tehty

itsenikkaroitujen laverien päälle.

DIY, DIY..

 

Kohteita oli reilu 30 ja lähes jokaisessa

oli jokin huomionarvoinen seikka.

Varsinkin kun tässä on oman talon

remontti ja sisustuksen suunnittelu

lähestymässä kovaa vauhtia, niin

messut osuivat kyllä siltä kannalta

itselle oikein oivaan väliin.

Vielä ehtii tämän viikon aikana käydä

tutustumassa ja keräilemässä ideoita,

messut ovat auki 11.8. asti.

 

Yksi suurensuuri miinus kyllä täytyy

kertoa, nimittäin ruokapuolella oli

melko surkea tarjonta tai sitten

meille vaan osui ne huonot

annokset. Kun sillä samalla

pannulla millä makkaraperunat

paistetaan, voisi paistaa vaikka

kunnollista jambalayaa tai muuta

vastaavaa, niin miksi aina

pitää tarjota vain niitä makkaraperunoita.

Tarjonta oli kyllä melko surkeaa,

toivottavasti tähän tulisi jatkossa parannusta.

Niin ja eihän tämä tietenkään koske pelkästään

asuntomessuja, vaan ihan jokaista

tapahtumaa. Jonkun verran parannusta

ja kehitystä on jo tapahtunut,

mutta mielelläni kiikuttaisin

jatkossa euroseni

laadukkaampien festariravintoloiden

kassaan.

Ruuhkavuosia

Johan on klisee tuo otsikko,

vaan kuten niin moni muukin

kliseinen asia myös tämä

on toteutunut elämässäni.

Ihan syystä ruuhkavuodet

on saavuttanut kliseen statuksen.

 

Vai teenköhän minä vain

itselleni kiireen?

 

 Tänä iltana päätin kuitenkin

keskittyä taas hieman

yksityiskohtiin kotona.

Teippasin washi-teipillä

telkkariin hienonhienot

kehykset sekä

dymoilin lehtikansioihin

nimikyltit.

 

 

Tällainen pikkupuuhastelu

on minusta erittäin

antoisaa ja kivaa.

 

 

Lopuksi vielä vinkki.. Ankan tyttösissä on

käynnissä arvonta, jossa on palkintona

lahjakortti ella&ebba-verkkokauppaan,

käykäähän osallistumassa, hophop!

Uusia tuulia

Viime kerralla lupasin teille

sosepostauksen.

Asiaa tarkemmin pohdittuani huomasin,

ettei minulla kyllä taida olla

suurempia sanomisia

aiheesta.

Tällä hetkellä teen kyllä itse soseita

nuorimmaiselle, mutta

takana ei ole sen suurempaa

aatten paloa tai periaatepäätöstä.

Tällä hetkellä soseiden

muussaaminen ja kasvisten

höyryttäminen on ihan

mukavaa touhua ja kyllähän

siinä varmaan jokusen pennin

säästääkin, mutta

jos jossain vaiheessa kyllästyn,

ei minulle ole ongelma ostaa

vauvan ruokia valmiinakaan.

Tuntuu, että jokainen valinta

jonka vanhempana teet, pitäisi

olla jollain lailla ehdoton

ja sitä pitäisi kuuluttaa

turuilla ja toreilla ja pystyä puolustelemaan.

Kesto- vai kertakäyttövaippa?

Imetys vai vastike?

Kaupan sose vai kotona keitetty?

Tutti vai ei?

Kiintymysvanhemmuus?

Sokeria vai ei?

Päiväkoti, perhepäivähoitaja vai kotihoito?

Meillä tehdään nykyään valinnat sillä

perusteella, mikä tuntuu juuri silloin

hyvältä. En koe suuremmin

tarvetta korostaa muille

omia valintojani. Toki jos niistä

kysytään kerron mielelläni

oman tapani toimia,

mutta kiihkomielistä

palstamutsia minusta ei taida saada.

 

Sen sijaan voisin kertoa meidän

perheen uusista tuulista.

Tai no, ei tässä mitään vielä

ole kirkossa kuulutettu,

mutta meillä on näillä näkymin

syksyllä edessä muutto

omakotitaloon.

Asiasta on puhuttu vuosien mittaa

ja nyt vihdoinkin ensi viikon

alussa meidän rivitalokolmiomme

tulee myyntiin. Jahka asunto

on myyty odottaa meitä

Miehen kotitalo.

Voitte kuvitella sitä

sisustuslehtien ja remontti-ideoiden

määrää, joka tällä hetkellä

jyllää allekirjoittaneen päässä!

 

Tarviis varmaan seuraavaks voittaa lotossa..

Palautetta

Niin juu!

Haluaisin kovasti kuulla

teiltä lukijoilta

palautetta sekä

blogini sisällöstä että

sen ulkonäöstä.

 

Luen mielelläni

rakentavaa

palautetta, joten

pliis

kertokaa mistä haluaisitte

lukea tai

jos mieleen

tulee muuta

kertomisen arvoista.

 

Toisaiseksi ainoa

kanava taitaa olla tuossa

alhaalla kommenttikenttä

blogin oman

sähköpostiosoitteen

puuttuessa.

Tai jos tunnet minut

henkilökohtaisesti,

niin sittenhän

kommunikointi onkin

jo paljon helpompaa.

 

Uusi haaste

Lotta haastoi minut

tutustumaan tarkemmin

ympäristööni.

Hän pyysi menemään ulos,

etsimään kasvin jonka

nimeä en entuudestaan tiedä

ja selvittämään sen.

Yksinkertaista, sitä luulisi..

 

Valitsin kasvikseni rikkaruohon

(inhottava sana, nehän ovat vain

kasveja, jotka kasvavat mukamas

väärässä paikassa),

joka on vallannut meillä etupihan soraikon

sekä takapihan sipulipenkin.

 

 

Kasvissa on ihan pikkuriikkiset kukat,

ehkä 2-3 mm halkaisijaltaan,

mutta pienuudestaan huolimatta

se on hyvin terhakka levittäytymään.

 

 

Kyseessä taitaa olla

rentohaarikko,

mutta aivan varma en kyllä ole.

Nimen selvittämiseen käytin muutamaa

kotihortonomia, Otavan

1950-luvun kasviota sekä

Wikipediaa.

Suurimmaksi avuksi osottautuivat

kaksi ensin mainittua.

Naapurissamme asuu ihanan topakka

täti, joka tuntuu tietävän lähes

kaiken tietämisen arvoisen

kotipuutarhuroinnista sekä

hyötykasveilusta.

That's my kind of Grand Old Lady.

Hänestä on kyllä ollut suuren suuri

apu pihamaalla kyökkiessäni.

 

Aija  myös heitti haasteen ilmoille

vauvoihin liittyen. Hän pyysi

esittämään oman tapani

ruokkia juuri kiinteisiin ruokiin siirtynyttä

lastani. Tähän aiheeseen palaan

lähitulevaisuudessa.

Ketsuppii, beibi!

Niin saahan sitä ketsuppia

halvalla kaupastakin,

mutta kyllä on tämä

kotona keitelty

ketsuppi vaan

NIIN

paljon parempaa,

kuin mikään kaupasta

ostettu, ettei

enää tarvitse

ainakaan kesäaikaan

niitä purkkeja kaupasta

kotiin kannella.

Aivan superduperhyvää

vaikka itse sanonkin!

 

 

Ohje on Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin

Purkissa-kirjasta.

Vapiskaa martat!