Ruuhkavuosia

Johan on klisee tuo otsikko,

vaan kuten niin moni muukin

kliseinen asia myös tämä

on toteutunut elämässäni.

Ihan syystä ruuhkavuodet

on saavuttanut kliseen statuksen.

 

Vai teenköhän minä vain

itselleni kiireen?

 

 Tänä iltana päätin kuitenkin

keskittyä taas hieman

yksityiskohtiin kotona.

Teippasin washi-teipillä

telkkariin hienonhienot

kehykset sekä

dymoilin lehtikansioihin

nimikyltit.

 

 

Tällainen pikkupuuhastelu

on minusta erittäin

antoisaa ja kivaa.

 

 

Lopuksi vielä vinkki.. Ankan tyttösissä on

käynnissä arvonta, jossa on palkintona

lahjakortti ella&ebba-verkkokauppaan,

käykäähän osallistumassa, hophop!

Uusia tuulia

Viime kerralla lupasin teille

sosepostauksen.

Asiaa tarkemmin pohdittuani huomasin,

ettei minulla kyllä taida olla

suurempia sanomisia

aiheesta.

Tällä hetkellä teen kyllä itse soseita

nuorimmaiselle, mutta

takana ei ole sen suurempaa

aatten paloa tai periaatepäätöstä.

Tällä hetkellä soseiden

muussaaminen ja kasvisten

höyryttäminen on ihan

mukavaa touhua ja kyllähän

siinä varmaan jokusen pennin

säästääkin, mutta

jos jossain vaiheessa kyllästyn,

ei minulle ole ongelma ostaa

vauvan ruokia valmiinakaan.

Tuntuu, että jokainen valinta

jonka vanhempana teet, pitäisi

olla jollain lailla ehdoton

ja sitä pitäisi kuuluttaa

turuilla ja toreilla ja pystyä puolustelemaan.

Kesto- vai kertakäyttövaippa?

Imetys vai vastike?

Kaupan sose vai kotona keitetty?

Tutti vai ei?

Kiintymysvanhemmuus?

Sokeria vai ei?

Päiväkoti, perhepäivähoitaja vai kotihoito?

Meillä tehdään nykyään valinnat sillä

perusteella, mikä tuntuu juuri silloin

hyvältä. En koe suuremmin

tarvetta korostaa muille

omia valintojani. Toki jos niistä

kysytään kerron mielelläni

oman tapani toimia,

mutta kiihkomielistä

palstamutsia minusta ei taida saada.

 

Sen sijaan voisin kertoa meidän

perheen uusista tuulista.

Tai no, ei tässä mitään vielä

ole kirkossa kuulutettu,

mutta meillä on näillä näkymin

syksyllä edessä muutto

omakotitaloon.

Asiasta on puhuttu vuosien mittaa

ja nyt vihdoinkin ensi viikon

alussa meidän rivitalokolmiomme

tulee myyntiin. Jahka asunto

on myyty odottaa meitä

Miehen kotitalo.

Voitte kuvitella sitä

sisustuslehtien ja remontti-ideoiden

määrää, joka tällä hetkellä

jyllää allekirjoittaneen päässä!

 

Tarviis varmaan seuraavaks voittaa lotossa..

Palautetta

Niin juu!

Haluaisin kovasti kuulla

teiltä lukijoilta

palautetta sekä

blogini sisällöstä että

sen ulkonäöstä.

 

Luen mielelläni

rakentavaa

palautetta, joten

pliis

kertokaa mistä haluaisitte

lukea tai

jos mieleen

tulee muuta

kertomisen arvoista.

 

Toisaiseksi ainoa

kanava taitaa olla tuossa

alhaalla kommenttikenttä

blogin oman

sähköpostiosoitteen

puuttuessa.

Tai jos tunnet minut

henkilökohtaisesti,

niin sittenhän

kommunikointi onkin

jo paljon helpompaa.

 

Uusi haaste

Lotta haastoi minut

tutustumaan tarkemmin

ympäristööni.

Hän pyysi menemään ulos,

etsimään kasvin jonka

nimeä en entuudestaan tiedä

ja selvittämään sen.

Yksinkertaista, sitä luulisi..

 

Valitsin kasvikseni rikkaruohon

(inhottava sana, nehän ovat vain

kasveja, jotka kasvavat mukamas

väärässä paikassa),

joka on vallannut meillä etupihan soraikon

sekä takapihan sipulipenkin.

 

 

Kasvissa on ihan pikkuriikkiset kukat,

ehkä 2-3 mm halkaisijaltaan,

mutta pienuudestaan huolimatta

se on hyvin terhakka levittäytymään.

 

 

Kyseessä taitaa olla

rentohaarikko,

mutta aivan varma en kyllä ole.

Nimen selvittämiseen käytin muutamaa

kotihortonomia, Otavan

1950-luvun kasviota sekä

Wikipediaa.

Suurimmaksi avuksi osottautuivat

kaksi ensin mainittua.

Naapurissamme asuu ihanan topakka

täti, joka tuntuu tietävän lähes

kaiken tietämisen arvoisen

kotipuutarhuroinnista sekä

hyötykasveilusta.

That's my kind of Grand Old Lady.

Hänestä on kyllä ollut suuren suuri

apu pihamaalla kyökkiessäni.

 

Aija  myös heitti haasteen ilmoille

vauvoihin liittyen. Hän pyysi

esittämään oman tapani

ruokkia juuri kiinteisiin ruokiin siirtynyttä

lastani. Tähän aiheeseen palaan

lähitulevaisuudessa.

Ketsuppii, beibi!

Niin saahan sitä ketsuppia

halvalla kaupastakin,

mutta kyllä on tämä

kotona keitelty

ketsuppi vaan

NIIN

paljon parempaa,

kuin mikään kaupasta

ostettu, ettei

enää tarvitse

ainakaan kesäaikaan

niitä purkkeja kaupasta

kotiin kannella.

Aivan superduperhyvää

vaikka itse sanonkin!

 

 

Ohje on Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin

Purkissa-kirjasta.

Vapiskaa martat!

I dare you!

Satu Rauharentolasta haastoi

minut ihan uudella tavalla.

Tai siis minulle uudella,

muutamissa blogeissa näitä

on näkynytkin jonkun verran.

Tässäpä tämä siis..

1. Kerro pari asiaa itsestäsi tai päiväsi kuulumisia. Liitä mukaan myös kuva.

2. Vastaa haastajan kysymyksiin, jos se tuntuu sinusta mukavalta.

3. Huijaa ja muuta haastetta mieleiseksesi.

4. Keksi vaikkapa 10 uutta kysymystä, koska 11 on outo luku.

5. Haasta paljon kivoja kavereita, äläkä ole kade, vaikka kaverilla olisikin enemmän lukijoita.

1. Tänään on lennetty. Aamulla aloin keitellä

elämäni ensimmäisen kerran ketsuppia

(siitä postaus myöhemmin), kun

puhelin soi ja esikoinen

saikin leikkiseuraa samalla.

Sen jälkeen teimme lounasta

(uusia perunoita, Saarioisten grilliwurstia,

NAM ja tuoretta ketsuppia, ravintoarvot

kohdallaan juu), lapset laitettiin päiväunille,

lapset heräsivät (esikoinen mahtavan

uhmakohtauksen saattelemana),

tehtiin iltaruokaa (panak paneer-currya, kuva alla),

lähdettiin puistoon, käytiin hikilenkillä,

saunottiin melkein koko perheen

voimin ja taisteltiin lapset yöunille.

2. 10 kysymystä vastauksineen

1. Mistä unelmoit?

Tilavasta kodista maalla muutaman

kanan ja vaikka lampaan kera.

Ja monesta muusta asiasta myös.

2. Elokuva vai kirja?

Noh, kirja.

3. Mitä kivaa teit eilen?

Eilen oli mun herkkupäivä ja söin

koko paketillisen vaahterasiirappijäätelöä,

röyh.

4. Onko toivomuslistallasi joku tietty hankinta kotiin?

On, oikein montakin ja monen

valmistaja on sattumoisin Vitra...

Tästä upeasta tuolista

olen haaveillut jo vuosikausia

ja useammin kuin kerran olen

ollut klikkauksen päässä tilauksesta.

Minun kappaleeni kuitenkin odotuttavat

itseään kaupassa yhä edelleen..

5. Kotiaskare jota inhoat?

Vessanpesu, iu.

6. Mikä on parasta arjessa?

Oma perhe kaikessa

ihanuudessa ja kamaluudessaan.

7. Mikä saa sinut onnelliseksi?

Lasten oivallukset ja nauru,

niin lattealta kuin se kuulostaakin

lapsettomien mielestä.

Odottakaahan vaan, jos saatte

omia lapsia..

Ja tietenkin oma mies.

8. Mitä sinulle uutta harrastusta haluaisit ehdottomasti kokeilla?

Kangaspuilla kutomista.

9. Maaseutu vai kaupunki?

Molemmissa on omat hyvät puolensa,

mutta tällä hetkellä ajokortittomana vastaan

kaupunki.

10. Lempihetkesi päivästä?

Se hetki, kun lapset nukkuu ja saan

hetken hengähtää. 

Koska olen laiska ja mielikuvitukseton,

lähetän samat kysymykset eteenpäin

Lotalle Neljänkymmenen varpaan sekaan

ja

Satulle Pikkuseikkailijaan.

Olkaatten hyvät!

Pyykkikassi

Olen aivan loistava luomaan

itselleni tarpeita.

Esimerkiksi siis minähän ihan

ehdottomasti tarvitsen

Havaianakset,

koska.. No, minä

vain tarvitsen uudet flipflopit.

 

Tällä kertaa pääsin kuitenkin hieman halvemmalla.

Kaikkeahan voi tuunata,

joten otin vanhan ja virttyneen

topin, ompelukoneen, virkkuukoukun

ja hieman jämälankaa

käyttöön ja tein

itselleni salikassiin

pussukan likaisille vaatteille.

 

 

Esikoinen armeliaasti auttoi ompelemisessa,

melko taitava taapero meillä..

 

Ompelin siis vain topin helman kiinni

ja kiinnitin virkatun sydämen

yläreunaan.

Ideaahan voi varioida

vaikka kuinka paljon.

Samalla idealla syntyy vaikka

kauppakassi, pullokassi,

verkkokassi, lelukassi...

Koristeet tietenkin teeman mukaan.

 

Seuraavassa postauksessa paneudun sitten

hieman Rauharentolan 

Satun antamaan haasteeseen.