Viime kerralla lupasin teille
sosepostauksen.
Asiaa tarkemmin pohdittuani huomasin,
ettei minulla kyllä taida olla
suurempia sanomisia
aiheesta.
Tällä hetkellä teen kyllä itse soseita
nuorimmaiselle, mutta
takana ei ole sen suurempaa
aatten paloa tai periaatepäätöstä.
Tällä hetkellä soseiden
muussaaminen ja kasvisten
höyryttäminen on ihan
mukavaa touhua ja kyllähän
siinä varmaan jokusen pennin
säästääkin, mutta
jos jossain vaiheessa kyllästyn,
ei minulle ole ongelma ostaa
vauvan ruokia valmiinakaan.
Tuntuu, että jokainen valinta
jonka vanhempana teet, pitäisi
olla jollain lailla ehdoton
ja sitä pitäisi kuuluttaa
turuilla ja toreilla ja pystyä puolustelemaan.
Kesto- vai kertakäyttövaippa?
Imetys vai vastike?
Kaupan sose vai kotona keitetty?
Tutti vai ei?
Kiintymysvanhemmuus?
Sokeria vai ei?
Päiväkoti, perhepäivähoitaja vai kotihoito?
Meillä tehdään nykyään valinnat sillä
perusteella, mikä tuntuu juuri silloin
hyvältä. En koe suuremmin
tarvetta korostaa muille
omia valintojani. Toki jos niistä
kysytään kerron mielelläni
oman tapani toimia,
mutta kiihkomielistä
palstamutsia minusta ei taida saada.
Sen sijaan voisin kertoa meidän
perheen uusista tuulista.
Tai no, ei tässä mitään vielä
ole kirkossa kuulutettu,
mutta meillä on näillä näkymin
syksyllä edessä muutto
omakotitaloon.
Asiasta on puhuttu vuosien mittaa
ja nyt vihdoinkin ensi viikon
alussa meidän rivitalokolmiomme
tulee myyntiin. Jahka asunto
on myyty odottaa meitä
Miehen kotitalo.
Voitte kuvitella sitä
sisustuslehtien ja remontti-ideoiden
määrää, joka tällä hetkellä
jyllää allekirjoittaneen päässä!
Tarviis varmaan seuraavaks voittaa lotossa..
.JPG)
