Päivien viemää

Vaikka kirjoitan näitä postauksia aika harvoin, on blogi usein mielessä pitkin viikkoa ja useamman kerran päivässäkin. Tällä hetkellä olen kännykän varassa, kun läppäri lähti äidilleni lainaan, mutta onneksi Omppu ja Blogger-sovellus toimivat hienosti.

Jonossa on arviolta kymmenen ideaa mistä kirjoittaa, mutta miten aika ei muka vaan riitä? Meillä on kuitenkin vain (tähän hieman ironista äänensävyä) kaksi lasta ja useammankin lapsen äidit bloggaavat aktiivisesti. Ehkä en olekaan niin tehokas ajankäytössäni kuin kuvittelen.. Tarkoitus on lähitulevaisuudessa kirjoittaa ainakin se pahasti jo myöhässä oleva postaus Habitaresta sekä 2500 € sisustushaasteesta.

Tänään tartuin pitkästä aikaa puikkoihin. Neljäs kerta toden sanoo.. Villapaidan alku on purettu nyt siis jo kolme kertaa, toivottavasti siis tällä kertaa homma etenee!

Kuvassa eilen iltaisia herkkufiilistelyjä. Ihana sisko paistoi meille iltapalaksi vohveleita, kiitos vielä! Happy Joe maistui varsin mainiosti kyytipoikana omppu-vaniljahillolla ryyditetyille harkuille. Kerrankos sitä siskon kanssa yökyläillään..

Pikku-DIY

..ja terveisiä Habitaresta, olipa upeaa! Siitä postaus myöhemmin.

Sitten aiheeseen. Minun ihana punainen Klassikko pääsi rupsahtamaan vuosien saatossa. Hieman on kulumaakin siellä ja täällä, mutta varsin käyttökelpoinen laukku on silti edelleen.

Niinpä marssin kaupan pesuainehyllylle pesukoneväriä valitsemaan. Perusmarketissa värivalikoima taisi rajoittua viiteen, mutta onneksi musta on uusi lempivärini, sitä siis. Käytin Dylonin pakettia ja helppoa oli kuin heinänteko! Neljä kertaa pesukonetta joutui tätä varten pyörittämään, kun ensin piti pestä laukku puhtaaksi, sitten värjätä, seuraavaksi huuhdeltiin ylimääräiset värit pois laukusta ja vielä pestiin kone tyhjänä värijäämistä. Silti lopputulos oli vaivan arvoinen. Väri ei tartu polyesteriin tai muihin tekokuituihin ainakaan kunnolla ja ompeleet ja kanttaukset tässä laukussa olivat juurikin noita aineita. Tykkään kuitenkin kovasti lopputuloksesta, ompeleista ja päärmeistä tuli kivat yksityiskohdat tällä tavalla.

Tähän loppuun vielä pari washi-teippi-kuvaa. Hieno tuote, ei muuta voi sanoa!

Bloglovin

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/8799943/?claim=4tk94mpajxx">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

No niin, nyt on minunkin blogi hienossa Bloglovin-appissa seurattavana. Käykäähän lisäämässä seurattaviin!

Kätevä isäntä

Kyllä se tuo mieskin meillä hommaa ja tuunaa ja hyvin onnistuukin.

Tässä on proppiradio toisen maailmansodan aikoihin sijoittuvaa peliä varten. Monta iltaa tätä on rakenneltu autotallin kätköissä ja kyllä siitä mielestäni hieno tulikin! Vaivan arvoinen ja ainakin minun silmään ihan aidon näköinen.

Itse olen tällä viikolla aloittanut villapaidan, mutta kuvattavaa ei nyt ole, kun piti se taas purkaakin.. Hmph. No jospa se jouluksi sitten olisi valmiina.

Downsize me!

Pikapostaus puhelimella, etten vaan luista  lupauksestani. Minut haastettiin mukaan downsize monthiin eli kuukaudeksi tarkkailemaan omia kulutustottumuksiani. Äitiyslomalla tämä nyt on aika pakollista muutenkin, mutta tästäpä tuleekin samalla hyvä startti hoitovapaalle siirryttäessä. Downsize monthin idea on siis kiinnittää erityisesti huomiota omiin menoihin ja kuluihin kuukauden ajan. Jokaisen ostoksen kohdalla tulisi siis puntaroida hetki sen tarpeellisuutta. Olen omasta mielestäni tietenkin huippuhyvä penninpyörittäjä, mutta kyllä sitä vaan kummasti kaikenlaiseen rahaa uppoaa. Oma heikkouteni on nettikaupat, joista on vaan niin helppo tilata mitä milloinkin. Menneellä viikolla mm. washi-teippejä ja kestovaippoja. Tosin jälkimmäisen kanssa olemmekin säästäneet jo hyvin rahaa ja muutaman kuution Itämerta. Olemme pikkuhiljaa siirtyneet muutenkin hieman järkevämpiin kuluttajavalintoihin ja etenkin omaa sydäntä lähellä on ekologiset valinnat. Välillä ne kyllä rasittavat kukkaroa enemmän kuin vastaava hieman kuormittavampi vaihtoehto, mutta mielestäni se on pieni hinta maksettavaksi luonnon ja omasta hyvinvoinnista. (Tähän väliin hieman luomusaarnaa ja paatosta.)

Vähän kyllä itsekin odotan jännittyneenä tulevaa kuukautta, kestääkö ostolakko ja mitä sitten todellisuudessa jää ostamatta.

Eikä tämä kuukausi ainakaan minulle tarkoita sitä, että jätetään kaikki ostokset pois. Esikoinen esimerkiksi tarvinnee uudet talvikengät, joten jos tämän kuukauden aikana löydän hyvät ja sopivat kengät, niin ne saan ostaa kun kerran tarpeeseen tulee.

Haastan täten teidät kaikki lukijat myös tähän downsizing-menoon mukaan! Varsinkin bloggaavat kaverini, levittäkää haastetta eteenpäin. Kellekään meistä tuskin tekee pahaa tarkkailla rahanmenoaan.

Herkkuja

Onpas edellisestä postauksesta taas

vierähtänyt tovi, pahoitteluni!

Mihin tämä aika muka kuluu?

 

Viimeisen viikon aikana olen vihdoin

päässyt testailemaan äitienpäiväksi

saamastani Kinuskikissan kirjasta

ohjeita. Sopii hyvin teemaan,

kun on aloittanut juuri (taas)

herkuttoman ja terveellisemmän

elämän..

 

Ensimmäiseksi testiin pääsivät

tominot. Halusin leipoa jotain hyvää

Suomeen palanneen ystäväni

juhlistamiseksi.

Nimestä voi jo päätellä mistä

kaupan hyllystä löytyvästä

keksistä pikkuleivät ovat saaneet

inspiraationsa.

 

Herkullisia kyllä olivat ja maku vain parani

kun jaksoi päivän verran odotuttaa

näitä jääkaapissa.

Kaakaokeksin välissä on ihanaa

vaniljakiisseliä ja päälle olisi

pitänyt vielä väkertää pikeerillä

koristeluita, mutta siinä vaiheessa

sokerihammasta alkoi jo turhan paljon

kolottaa. Seuraavalla kerralla ja

paremmalla ajalla sitten..

 

Tänään oli vuorossa Toscan kruunu eli

ihanan pehmeä, kardemummalla ryyditetty

kakkupohja, kuorrutteena

kinuskia mantelilastuilla ja vielä

vaniljakreemiä päälle, superiso

MAISKIS!

Sopivan makeaa, niin ettei kerralla

kyllä useampaa palaa viitsi syödä.

Mukavan nopea ja helppo valmistaa.

Kinuski on vaan niin

HY-VÄÄ!

 

Jos huomiset vieraat ovat tarpeeksi

ajoissa liikkeellä, niin tästä

riittää ehkä vielä teillekin..

Molemmat reseptit löytyvät siis tästä

kirjasta.

Asuntomessuilua

Kävin viikonloppuna ensimmäistä

kertaa ikinä asuntomessuilla.

Kyllähän siellä askelia tuli,

mutta myös ideoita jäi roppakaupalla

muhimaan takaraivoon.

 

Ihan ehdoton suosikkini kohteista oli

Maja.

 

 

 Upean lehtikuusiverhoilun alta

löytyy Lammi-kivitalo.

Ajan myötä ulkoverhoilu harmaantuu

kauniisti, joten talon ulkomuoto

elää asukkaiden mukana.

Tarkemmat speksit löydätte Dekosta,

jossa on virallinen sisustusluettelo kohteista.

Sisältä talo oli myös upea eivätkä

mitkään kuvat (varsinkaan nämä

minun kiireessä ja tungoksessa

puhelimella räpsimät) pysty

välittämään mielettömän hienoa

tunnelmaa joka talossa vallitsee.

 

Kodinhoitohuone, vaikkei sitä heti uskoisi.

Vanhempien makuuhuoneeseen oli sijoitettu

matala ikkuna lattiatasoon,

niin että sängystä näkee suoraan ihanan

männynrunkomaiseman. 

 Sekä lastenhuoneiden sängyt että tämä

takkahuonesyvennyksen sohva oli tehty

itsenikkaroitujen laverien päälle.

DIY, DIY..

 

Kohteita oli reilu 30 ja lähes jokaisessa

oli jokin huomionarvoinen seikka.

Varsinkin kun tässä on oman talon

remontti ja sisustuksen suunnittelu

lähestymässä kovaa vauhtia, niin

messut osuivat kyllä siltä kannalta

itselle oikein oivaan väliin.

Vielä ehtii tämän viikon aikana käydä

tutustumassa ja keräilemässä ideoita,

messut ovat auki 11.8. asti.

 

Yksi suurensuuri miinus kyllä täytyy

kertoa, nimittäin ruokapuolella oli

melko surkea tarjonta tai sitten

meille vaan osui ne huonot

annokset. Kun sillä samalla

pannulla millä makkaraperunat

paistetaan, voisi paistaa vaikka

kunnollista jambalayaa tai muuta

vastaavaa, niin miksi aina

pitää tarjota vain niitä makkaraperunoita.

Tarjonta oli kyllä melko surkeaa,

toivottavasti tähän tulisi jatkossa parannusta.

Niin ja eihän tämä tietenkään koske pelkästään

asuntomessuja, vaan ihan jokaista

tapahtumaa. Jonkun verran parannusta

ja kehitystä on jo tapahtunut,

mutta mielelläni kiikuttaisin

jatkossa euroseni

laadukkaampien festariravintoloiden

kassaan.

Ruuhkavuosia

Johan on klisee tuo otsikko,

vaan kuten niin moni muukin

kliseinen asia myös tämä

on toteutunut elämässäni.

Ihan syystä ruuhkavuodet

on saavuttanut kliseen statuksen.

 

Vai teenköhän minä vain

itselleni kiireen?

 

 Tänä iltana päätin kuitenkin

keskittyä taas hieman

yksityiskohtiin kotona.

Teippasin washi-teipillä

telkkariin hienonhienot

kehykset sekä

dymoilin lehtikansioihin

nimikyltit.

 

 

Tällainen pikkupuuhastelu

on minusta erittäin

antoisaa ja kivaa.

 

 

Lopuksi vielä vinkki.. Ankan tyttösissä on

käynnissä arvonta, jossa on palkintona

lahjakortti ella&ebba-verkkokauppaan,

käykäähän osallistumassa, hophop!

Uusia tuulia

Viime kerralla lupasin teille

sosepostauksen.

Asiaa tarkemmin pohdittuani huomasin,

ettei minulla kyllä taida olla

suurempia sanomisia

aiheesta.

Tällä hetkellä teen kyllä itse soseita

nuorimmaiselle, mutta

takana ei ole sen suurempaa

aatten paloa tai periaatepäätöstä.

Tällä hetkellä soseiden

muussaaminen ja kasvisten

höyryttäminen on ihan

mukavaa touhua ja kyllähän

siinä varmaan jokusen pennin

säästääkin, mutta

jos jossain vaiheessa kyllästyn,

ei minulle ole ongelma ostaa

vauvan ruokia valmiinakaan.

Tuntuu, että jokainen valinta

jonka vanhempana teet, pitäisi

olla jollain lailla ehdoton

ja sitä pitäisi kuuluttaa

turuilla ja toreilla ja pystyä puolustelemaan.

Kesto- vai kertakäyttövaippa?

Imetys vai vastike?

Kaupan sose vai kotona keitetty?

Tutti vai ei?

Kiintymysvanhemmuus?

Sokeria vai ei?

Päiväkoti, perhepäivähoitaja vai kotihoito?

Meillä tehdään nykyään valinnat sillä

perusteella, mikä tuntuu juuri silloin

hyvältä. En koe suuremmin

tarvetta korostaa muille

omia valintojani. Toki jos niistä

kysytään kerron mielelläni

oman tapani toimia,

mutta kiihkomielistä

palstamutsia minusta ei taida saada.

 

Sen sijaan voisin kertoa meidän

perheen uusista tuulista.

Tai no, ei tässä mitään vielä

ole kirkossa kuulutettu,

mutta meillä on näillä näkymin

syksyllä edessä muutto

omakotitaloon.

Asiasta on puhuttu vuosien mittaa

ja nyt vihdoinkin ensi viikon

alussa meidän rivitalokolmiomme

tulee myyntiin. Jahka asunto

on myyty odottaa meitä

Miehen kotitalo.

Voitte kuvitella sitä

sisustuslehtien ja remontti-ideoiden

määrää, joka tällä hetkellä

jyllää allekirjoittaneen päässä!

 

Tarviis varmaan seuraavaks voittaa lotossa..

Palautetta

Niin juu!

Haluaisin kovasti kuulla

teiltä lukijoilta

palautetta sekä

blogini sisällöstä että

sen ulkonäöstä.

 

Luen mielelläni

rakentavaa

palautetta, joten

pliis

kertokaa mistä haluaisitte

lukea tai

jos mieleen

tulee muuta

kertomisen arvoista.

 

Toisaiseksi ainoa

kanava taitaa olla tuossa

alhaalla kommenttikenttä

blogin oman

sähköpostiosoitteen

puuttuessa.

Tai jos tunnet minut

henkilökohtaisesti,

niin sittenhän

kommunikointi onkin

jo paljon helpompaa.

 

Uusi haaste

Lotta haastoi minut

tutustumaan tarkemmin

ympäristööni.

Hän pyysi menemään ulos,

etsimään kasvin jonka

nimeä en entuudestaan tiedä

ja selvittämään sen.

Yksinkertaista, sitä luulisi..

 

Valitsin kasvikseni rikkaruohon

(inhottava sana, nehän ovat vain

kasveja, jotka kasvavat mukamas

väärässä paikassa),

joka on vallannut meillä etupihan soraikon

sekä takapihan sipulipenkin.

 

 

Kasvissa on ihan pikkuriikkiset kukat,

ehkä 2-3 mm halkaisijaltaan,

mutta pienuudestaan huolimatta

se on hyvin terhakka levittäytymään.

 

 

Kyseessä taitaa olla

rentohaarikko,

mutta aivan varma en kyllä ole.

Nimen selvittämiseen käytin muutamaa

kotihortonomia, Otavan

1950-luvun kasviota sekä

Wikipediaa.

Suurimmaksi avuksi osottautuivat

kaksi ensin mainittua.

Naapurissamme asuu ihanan topakka

täti, joka tuntuu tietävän lähes

kaiken tietämisen arvoisen

kotipuutarhuroinnista sekä

hyötykasveilusta.

That's my kind of Grand Old Lady.

Hänestä on kyllä ollut suuren suuri

apu pihamaalla kyökkiessäni.

 

Aija  myös heitti haasteen ilmoille

vauvoihin liittyen. Hän pyysi

esittämään oman tapani

ruokkia juuri kiinteisiin ruokiin siirtynyttä

lastani. Tähän aiheeseen palaan

lähitulevaisuudessa.

Ketsuppii, beibi!

Niin saahan sitä ketsuppia

halvalla kaupastakin,

mutta kyllä on tämä

kotona keitelty

ketsuppi vaan

NIIN

paljon parempaa,

kuin mikään kaupasta

ostettu, ettei

enää tarvitse

ainakaan kesäaikaan

niitä purkkeja kaupasta

kotiin kannella.

Aivan superduperhyvää

vaikka itse sanonkin!

 

 

Ohje on Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin

Purkissa-kirjasta.

Vapiskaa martat!

I dare you!

Satu Rauharentolasta haastoi

minut ihan uudella tavalla.

Tai siis minulle uudella,

muutamissa blogeissa näitä

on näkynytkin jonkun verran.

Tässäpä tämä siis..

1. Kerro pari asiaa itsestäsi tai päiväsi kuulumisia. Liitä mukaan myös kuva.

2. Vastaa haastajan kysymyksiin, jos se tuntuu sinusta mukavalta.

3. Huijaa ja muuta haastetta mieleiseksesi.

4. Keksi vaikkapa 10 uutta kysymystä, koska 11 on outo luku.

5. Haasta paljon kivoja kavereita, äläkä ole kade, vaikka kaverilla olisikin enemmän lukijoita.

1. Tänään on lennetty. Aamulla aloin keitellä

elämäni ensimmäisen kerran ketsuppia

(siitä postaus myöhemmin), kun

puhelin soi ja esikoinen

saikin leikkiseuraa samalla.

Sen jälkeen teimme lounasta

(uusia perunoita, Saarioisten grilliwurstia,

NAM ja tuoretta ketsuppia, ravintoarvot

kohdallaan juu), lapset laitettiin päiväunille,

lapset heräsivät (esikoinen mahtavan

uhmakohtauksen saattelemana),

tehtiin iltaruokaa (panak paneer-currya, kuva alla),

lähdettiin puistoon, käytiin hikilenkillä,

saunottiin melkein koko perheen

voimin ja taisteltiin lapset yöunille.

2. 10 kysymystä vastauksineen

1. Mistä unelmoit?

Tilavasta kodista maalla muutaman

kanan ja vaikka lampaan kera.

Ja monesta muusta asiasta myös.

2. Elokuva vai kirja?

Noh, kirja.

3. Mitä kivaa teit eilen?

Eilen oli mun herkkupäivä ja söin

koko paketillisen vaahterasiirappijäätelöä,

röyh.

4. Onko toivomuslistallasi joku tietty hankinta kotiin?

On, oikein montakin ja monen

valmistaja on sattumoisin Vitra...

Tästä upeasta tuolista

olen haaveillut jo vuosikausia

ja useammin kuin kerran olen

ollut klikkauksen päässä tilauksesta.

Minun kappaleeni kuitenkin odotuttavat

itseään kaupassa yhä edelleen..

5. Kotiaskare jota inhoat?

Vessanpesu, iu.

6. Mikä on parasta arjessa?

Oma perhe kaikessa

ihanuudessa ja kamaluudessaan.

7. Mikä saa sinut onnelliseksi?

Lasten oivallukset ja nauru,

niin lattealta kuin se kuulostaakin

lapsettomien mielestä.

Odottakaahan vaan, jos saatte

omia lapsia..

Ja tietenkin oma mies.

8. Mitä sinulle uutta harrastusta haluaisit ehdottomasti kokeilla?

Kangaspuilla kutomista.

9. Maaseutu vai kaupunki?

Molemmissa on omat hyvät puolensa,

mutta tällä hetkellä ajokortittomana vastaan

kaupunki.

10. Lempihetkesi päivästä?

Se hetki, kun lapset nukkuu ja saan

hetken hengähtää. 

Koska olen laiska ja mielikuvitukseton,

lähetän samat kysymykset eteenpäin

Lotalle Neljänkymmenen varpaan sekaan

ja

Satulle Pikkuseikkailijaan.

Olkaatten hyvät!

Pyykkikassi

Olen aivan loistava luomaan

itselleni tarpeita.

Esimerkiksi siis minähän ihan

ehdottomasti tarvitsen

Havaianakset,

koska.. No, minä

vain tarvitsen uudet flipflopit.

 

Tällä kertaa pääsin kuitenkin hieman halvemmalla.

Kaikkeahan voi tuunata,

joten otin vanhan ja virttyneen

topin, ompelukoneen, virkkuukoukun

ja hieman jämälankaa

käyttöön ja tein

itselleni salikassiin

pussukan likaisille vaatteille.

 

 

Esikoinen armeliaasti auttoi ompelemisessa,

melko taitava taapero meillä..

 

Ompelin siis vain topin helman kiinni

ja kiinnitin virkatun sydämen

yläreunaan.

Ideaahan voi varioida

vaikka kuinka paljon.

Samalla idealla syntyy vaikka

kauppakassi, pullokassi,

verkkokassi, lelukassi...

Koristeet tietenkin teeman mukaan.

 

Seuraavassa postauksessa paneudun sitten

hieman Rauharentolan 

Satun antamaan haasteeseen.

Se on valmis!

Minun ensimmäinen villapaitani on

nyt kuulkaa valmis!

No siis teinhän minä nuorimmaiselle

villapaidan, synnytyssalissakin sitä

taisin tikata,

mutta ihan aikuiselle

tarkoitettu paita,

ensimmäinen isotöinen

neule.

Ohje on Dropsin, se löytyy

täältä.

Lankana käytin Dropsin Limaa

ohjeesta poiketen.

Aivolomaa

Aivot on olleet niin lomalla viimeisen viikon ajan,

kun yöt ovat lyhentyneet

nuorimmaisen unentarpeen ilmeisesti

vähentyessä.

 

Niinpä aivot eivät oikein jaksa tuottaa

uusia ideoita ja olenkin

tyytynyt viimeisen viikon

ajan vain neulomaan, neulomaan ja

neulomaan.

 

Ensimmäinen iso neuletyöni alkaa

olla loppusuoralla;

oma, itsetehty

villapaita.

 

Kuvia seuraa varmaankin viikon sisällä.

Onneksi puutarha tuottaa

viime kesäisen työn ja kylvön vuoksi iloa.

Pioni kukkii, ruohosipuli kukkii,

köynnösruusussakin on jo yksi kukka

ja punapäivänkakkara antaa parastaan.

Ihan mahtavat värit, vai mitä?

 

 

Kotikutsuilua

Onhan tästä jo jokunen viikko, kun käytiin kälylässä Noshin lastevaatekutsuilla. On ne vaan niin ihania vaatteita lapsille suunnitelleet! Ja laadukkaita, kehtaa kyllä suositella.

Materiaalivarasto

Kun sitä pääsee tuunaamisen ja DIY-meiningin makuun,

niin samalla on minusta kuoriutunut

varsinainen hamsteri esiin.

Eihän tuota voi heittää pois,

mitähän näistä keksisi tehdä..

Tällä hetkellä toteutuskelpoisia ideoita odottavat

pikkuhakaneulat (ne semmoiset

mitä ainakin jotkut lastenvaatemerkit

käyttävät hintalappujen kiinnittämiseen),

alumiiniset hiusvahapurkit,

puhelinluettelo, kasa vanhoja kirjoja...

Yksi idea on taas odottamassa sopivaa materiaalia,

siitä postaus sitten, kun toteutus on

tapahtunut.

Ainakin visio on aivan mahtava,

 nähtäväksi jää mikä on lopputulos.

Ongelmana tällä hetkellä on nimenomaan
se varastointi, mihin ihmeeseen kaikki
langat, kankaat, pahvit, paperit ja
muut ihanat saa siististi varastoitua?

Reeniä... reeniä!

Kun on pyöräyttänyt pari muksua pariin vuoteen,

niin pakostakin (näillä geeneillä) jää jokunen kilo

ylimääräistä.

Eräs kaveri vinkkasi Facebookissa Kesäkuntoon 2013-haasteesta,

jossa tehdään neljää peruslihaskuntoliikettä

päivittäin keväältä juhannukseen saakka.

Joka viikko lisätään viisi toistoa sarjaan.

Tähän mennessä on mallikkaasti tullut

pumpattua joka päivä (tai sitten olen tehnyt seuraavana

päivänä rästejä), mutta mistä lie johtuen tänään en

yksinkertaisesti jaksa. Kroppa tuntuu jumittavan

ja päätinkin antaa yhden päivän anteeksi itselleni

ja huomenna jatketaan taas lisätoistoilla.

Olen muutenkin tainnut hieman hurahtaa tai

ainakin prosessi on kovaa vauhtia käynnissä.

Jutan superdieettien myötä olen innostunut

hieman taas urheilusta.

No, rehellisyyden nimissä niin käy joka

kevät ja helteiden myötä innostuskin

sulaa, mutta nyt ajattelin jopa liittyä taas

salille ja aloittaa tosissaan pt:n kanssa

suunnitellun salitreenin ja ryhmäliikunnat.

Saisipa sitä kuuluisaa omaa aikaakin ihan säännöllisesti.

Ei minusta mitään fitness-peipiä tule, mutta jos

nyt edes hyväkuntoinen...

Kuva lainattu.

Herkuttelua

Tällä viikolla meillä juhlittiin pienesti ja mikäpäs se pienikään juhla

olisi ellei saisi kakkua, namsk!

Uusi resepti tuli taas testattua, tällä kertaa

Ulla Svenskin Juhlaleivonnaiset-kirjasta.

Ymmärrän hyvin miksei kakusta ole kuvaa kirjassakaan,

eihän tuo nyt kaunis ole, mutta sitäkin maukkaampi!

Seuraavalla kerralla täytyy vähän muokkailla ohjetta

ja sekoittaa Nutella vaikkapa juustomassan kanssa näteille

kiehkuroille.

Ohjeesta poiketen laitoin Nutellaa vielä täytteen päälle.

Ohje on helppo ja nopea, onnistui leipoa taaperonkin kanssa.

Tässä resepti:

Pohja:

250 g Digestive-keksejä

75 g voita

Täyte:

600 g Philadelphia-tuorejuustoa

1,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 sitruunan raastettu kuori

½ sitruunan mehu

3 kananmunaa

~ 150 g pähkinä-suklaalevitettä

Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita ne keskenään ja painele seos leivinpaperilla vuoratun, halkaisijaltaan 24 cm: irtopohjavuoan pohjalle. Paista pohjaa uunin alatasolla 175 asteessa noin 10 minuuttia.

Valmista täyte vatkaamalla tuorejuusto pehmeäksi. Lisää joukkoon sokerit, sitruunan raastettu kuori ja mehu, halutessasi voit lisätä täytteeseen 2 tl sitruunalikööriä. Vatkaa lopuksi kananmunat yksitellen joukkoon. Kaada puolet täytteestä kakkuvuokaan ja tiputa täytteen päälle sinne tänne pähkinä-suklaalevitettä lusikalla, kaada loput täytteet päälle. Paista kakkua uunin alatasolla 175 asteessa noin tunnin ajan ja anna jäähtyä mielellään seuraavaan päivään viileässä.